No hyi olkoon!

Säveltäjä, tuottaja, saksofonisti, John Zorn on taas vauhdissa. Tämä 1990 julkaistu projekti on esitys New Yorkin elämän menosta, vilinästä ja sekavuudesta. Virallisesti levy on julkaistu Naked City nimisellä bändillä, mutta Zorn sen on ideoinut ja pääosin luonut, joten käytän hänen nimeään otsikossa. Albumi sekoittaa jazzia, bluessia, metallia, surffirokkia, funkkia, sekä muita genrejä ja tarkoituksena on selvästi ollut saada mahdollisimman laaja ääniskaala. Käy järkeen, onhan NY yksi maailman suurimpia kaupunkeja ja tunnetaankin nimellä “sulatus kattila”, sillä siellä eri kulttuurit sekoittuvat keskenään .

Kokonaisuus on maaninen sekä älyvapaa sekametelisoppa, minkä näen olevan rinnastettavissa mm. abstraktiin maalaustaiteeseen tai kauhuelokuviin, vaikkakin aivan eri syistä. Abstraktiin maalaustaiteeseen sen takia, koska tolkku tai ymmärrettävä struktuuri tuntuu puuttuvan kokonaan ja kauhuelokuviin, sillä epämiellyttävyys ja jännitys tulevasta on kokoajan läsnä. Kaikki nämä taiteenmuodot saavat kuitenkin katsojansa/kuuntelijansa tuntemaan jotakin. Niin tämäkin, nimittäin halua olla jossainkin muualla, missä ei tarvitsisi kuunnella tällaista äänimellakkaa. Tätä ei ole tehty nautittavaksi, se on juuri ja juuri tehty kuunneltavaksi. Taidetta, sanon minä. No, hyperboliset kielikuvat sikseen, löydän levystä kuitenkin arvoa, sillä se kertoo jotakin. Sillä on jotakin näytettävää, vaikkakin rumaa sellaista.

Kansikuva on ihan oikea. Sen on ottanut maineikas kuvaaja, Weegee, kuka etsi kuvauskohteita seuraamalla hälytysajoneuvoja. Näen saman viestin tuossa kuvassa, kuin itse musiikissa: “esittämäni asia on todella rumaa, julmaa ja häijyä. Juuri sen takia se on tärkeää”. Taide ei ole paikka vain kauniille asioille, vaan kaikille asioille. Siihen kuuluu kauniit kukkakedot, sodat, auringonlaskut, ihmissuhteet, surut, ilot, naurut, luulot, muistot, rakkaustarinat, vastustus, halit, tuhannet talit sekä tällaiset äänimuotoon puristetut, palavat roskapöntöt. Innostava esittely, tiedän.

Nostoja

Alku on kovin mukava. Batman alkuraitana antaa mielekkään startin ja kakkosraita, The Sicilian Clan, vahvistaa mukavuuden tunnetta kauneudellaan. Ja sitten tulee nimensä veroinen, You Will Be Shot, ja laittaa ilkeyskapuloita mukavuusrattaisiin. Se tuo paikalle kysymyksen: “mitä ihmettä tapahtuu?”. Ainoa vastaus, joka tuohon kysymykseen annetaan on koko loppu levyn aikana on: “jossain vaihtuvassa ja vaarallisessa paikassa, mitä et tunne”.

Chinatown. Täällä tuo kaikki hulina hetkeksi rauhoittuu. Kuu pilkahtaa esiin hopeareunaisten pilvien takaa ja hän ei petä kauneudellaan.

En edes yritä kirjoittaa kappaleista tämän enempää nostoja. Ei niissä ole paljoa sisältöä, jota voisi kuvailla sanoin. Nämä pitää vain kuunnella ja… kestää.

Yhteenvetona

Joskus meno on jazz klubien tupakan hajuista iltatunnelmaa, joskus verisiä poliisi jahteja ja joskus taas ryömitään likaisia viemäreitä pitkin. Leffatunnarit ja autojen tööttäilyt sekä muut kaupungin äänet vahvistavat kuvaa suurkaupungin hulinasta.

Tämä on kokemus enemmän kuin musiikkia. Totaalinen kaaos ja selkäpiitä pitkin ryömivä kalseus kontrastissa herkän kauniisiin, kuunvaloisiin hetkiin, on tunneskaala, jota on vaikea, ehkä mahdoton esittää sanoin. Albumilla on niin monet kasvot, ettei niitä kaikkia edes tunnista.

Jos kuuntelet tämän, älä odota mitään. Anna sen tulla luoksesi, ajaa päältäsi ja varaudu lopuksi löytämään itsesi täysin vailla sanoja, saati ymmärrystä. New York on kova paikka, joten kiinnitä turvavyö!

Ps. Apollon Säkeistöt ei ole vastuussa mahdollisista sydänkohtauksista tai menetetyistä yöunista.